Aviomiehen valinta

Tuossa J:n ollessa vierellä eksyin katselemaan jälleen hääpukuja (vaikka omani odottaakin jo kaapinkätköissä). :) Laitoin hänet ajatustyöhön ja valitsemaan JenJenHousen sivuilta 4 minulle passaavaa/mikä on minun näköinen mekkoa ja niistä sitten valitsemaan sen parhaimman. J teki työtä käskettyä ja hän valitsi yllä olevan mekon. Ihanan mekon valitsi! Sitähän en voi paljastaa vastaako se ollenkaan omaa pukuani, paljastan sen sitten reilun puolen vuoden päästä. ;D Kiinnostunee voivat sitten vertailla. :D Vertasin tietenkin myös hintaa omaan mekkooni ja täytyy kyllä myöntää, että hieman kirpaisi hintaero. MUTTA kyllä minulla on The Dress! ;D Se kirotun vannehame vain puuttuu. Juuri toisen kaasoni kanssa juttelin ja sovimme, että puku kokeilu on heti kun vannehame löytyy. Ja tietenkään painon ei kestäisi nousta siinä vaiheessa, arvatkaa vaan onko vaikeaa, kun joka puolella tarjoillaan torttuja, piparia ja suklaata!!!

Olen siis yrittänyt jatkaa tätä haastettani parempiin elämäntapoihin. Nyt kun painoa olen saanut tiputettua, on vaikeuksia olla lipsumatta. Eli siis meinaan antaa itselleni luvan kaikkeen hyvään. VOI EI! Olen jo pitemmän aikaa omastamielestäni lipsahdellut ja viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni että nyt puntarille, vaikka en olisi millään uskaltanu. Mutta kas kas, paino on pysynyt niissä mukavissa lukemissa. Eli olen nyt syksyn aikana pudottanu painoani noin 4 - 4,5 kg. Nyt tavoitteenani olisi pysyä tässä, pienen pieni ääni päässäni sanoo vielä haluavansa 1,5 kg poissa, jolloin olisin omastamielestäni ihannepainossa. Mutta tiedän että minulle tuottaa varmasti jo vaikeuksia pysyä tässä. ;D Täytyy kyllä silti teille muille morsmaikuille ja muille jotka ehkä haaveilevat pudottavansa painoa todeta, että älkää ottako liian suurta painetta painostanne!!! :) Itse soimasinkin jo itseäni tuosta viikonlopusta kun en meinannut uskaltautua vaakalle, että silloin jos näin on niin ollaan menty liian pitkälle! Tietenkin siis ainahan jännittää että mitähän se vaaka näyttää. Mutta jos sille ei uskalla enää nousta niin kannattaa pysähtyä miettimään että missä alunperin painon suhteen oltiin ja onko tavoitteena saada itsensä epävarmaksi itsestään vai ottaa haaste vastaan positiivisena asiana. Siiiis yritän tässä sanoa että älkää menkö sitten liian pitkälle painon suhteen. :)

Kuva Positiivarit.fi.

Lähestyy lähestyy

Talvi tekee tuloaan ja tämä myös tarkoittaa että mennään kokoajan lähemmäksi joulua ja lähemmäksi HÄITÄ! :) Vielä 8 kuukautta ja 5 päivää. Mutta hääjärjestelyt tökkivät ja pahasti. Kutsukorttien teko on jäänyt kokonaan, paljon olisi ideoita, mutta ei ehdi saada edes edellistä valmiiksi kun jo seuraavaa aloittelee. Argh! Ja joululahjoja pitäisi yrittää miettiä vielä samalla, niin ja niiden joulukorttien tekoa. Olen nyt muutaman päivän ajan askarrellut työpaikkani joulujuhlan kutsukortteja, jotka lupasin hoitaa. Tällä hetkellä on vain niin paha lukkotilanne että en keksi kuinka koristelen kutsut loppuun. :S Onkos tämä se jota kutsutaan nimellä "stressi"? :S

Kuva täältä

Valopilkku tässä sekamelskassa on kuitenkin se että olen saanut käytyä välillä jopa lenkillä. :) Ja "haasteet" ruokavalion suhteen ovat onnistuneet, vielä. Olen tiputtanut painoakin nyt jo ihan kivasti, luulen silti että enempi se on turvotuksia mitkä ovat lähteneet. Olo on kuitenkin nyt parempi. Eli ennen häitä kunhan aloitan "dietin" noin kuukautta aijemmin niin olo on häissä sitten kivempi. :)

Kaasoni kyseli minulta että olenko vielä miettinyt ketä polttareihini kutsutaan. Tajusin että kun itse olen sen tyyppinen ihminen joka ajattelee että häät ovat sukujuhla niin olen vetänyt kaikkien vanhojen kavereideni nimen yli viivan. Ja joitain joita haluaisin kutsua, ovat muulla paikkakunnalla. :/ Ja joku toinen taas on raskaana. Höh, noh mutta sehän tarkoittaa että laatu on kohillaan meno paranee. ;)

By Positiivarit

Känkkäränkkö?

On se ihmeellistä tuo siivous! Yleensä saan paljon aikaiseksi ja idean että alan siivoamaan, kun joku asia kiukuttaa. Ja usein se kiukku oikein yltyy siivotessa!

Kuva täältä

Joskus vapaapäivinäni herään ajoissa klo 8:00 katsomaan lempi ohjelmani (Lemmen viemää) uusintaa televisiosta. On niin ihana heräillä pikku hiljaa sen jälkeen kun kulta on lähtenyt töihin, hipsutella olohuoneeseen ja käpertyä viltin mutkaan sohvan nurkkaan. Kun lopulta silmät eivät enää katso ristiin ja tuntuu että hieman on lämmennyt niin nousen laittamaan hieman aamupalaa ja keittämään kahvit. Aamut tuntuvat niin kotoisilta kun saan katsoa televisiosta lempiohjelmaani ja yhtä aikaa syödä aamupalani. :) Mutta näitä virkeitä aamuja on ihan liian vähän! :) Usein jatkan myös uniani vielä paljon pidempään. Tänään oli kuitenkin juuri sellainen ihana koitoisa aamu ja tunsin olevani voimissani. Kun ohjelma loppui aloin iloisin mielin nakkelemaan makuuhuoneen petivaatteet pihalle ja tekemään makuuhuoneeseen suursiivousta ja järjestyksen vaihtoa. Pikku hiljaa se sieltä sitten hiipi ja kohta huomasin että mielessäni kiroilin kauheata vauhtia, kun J:llä on taas vaatteita pitkin poikin lattioita ja mitä täälläkin on ja täällä... Siis se kiukku hiipi niin salakavalasti ja minusta tuntui että olisin voinut melkein nakella pihalle kaikki J:n lattialle jättämät tavarat. GRRRR. Minä päätin että J saa kuulla ettei ole tehnyt sitä eikä tätä eikä tuota. Mutta sitten se enkeli toisella hartialla onneksi astui mukaan kuvioon. Tajusin että mitäs minä oikein nyt alan näin kiukkuilemaan, että jos jatkan tätä sykkeen kohotusta pilaan ensin oman päiväni ja sitten vielä toisen päivän. Sitten olo tuntui jo paljon keveämmältä. :) Täytyy kyllä myöntää että se kiukunpurkaus mikä sisällä velloi teki ihan terää. Ja kun J pääsi iltapäivällä töistä huomautin, että olin nostellut hänen "ylimääräiset" lattialla lojuneet tavarat kasaan niin katsokoon minne mikäkin kuuluu ja lähdimme hyvässä hengessä ja sovussa syömään ystävien kanssa kiinalaiseen ravintolaan.

Tunsin myöhemmin voiton riemua siitä että en kuitenkaan kiukutellut J:lle. Olen aika taitava kiukuttelemaan ja tällä kertaa en purkanut sitä. Hyvä minä!

Kuva täältä

Huomenna lähdemme joukkueen kanssa kohtaamaan seuraavat vastustajat, jospa tästä voittajan tunteesta olisi jotain rippeitä jäljellä vielä huomennakin. Pelit sujuisivat paremmin kun on hyvä fiilis. :)

Juttelin ystäväni kanssa tästä kalori projektistamme mikä J:n kanssa on. Hän kun tietää niistä jutuista enempi kuin minä. Sain muutaman lehden, joista katsoa reseptejä kevyempiin ruokiin, JES! Ja hieman myöskin valistusta että rasvaakin täytyy syödä, mutta valita niitä hyviä rasvoja. :) Tällä viikolla olen seurannut mitä suuhuni pistän ja käynyt puntarillakin toteamassa että parempaan suuntaan menään. Pitkästä aikaa olen päässyt sen tavoitteen alle, jolloin minulla on hyvä tunne. Ystäväni ehdottikin että nyt olisi hyvä käydä sovittamassa pukua, jotta tietäisin onko puku passelin kokoinen jos painaisin ensi kesänä tämän verran. Eihän tämä kuitenkaan pysyvää ole tämä painon tippuminen ehdin ennen ensi kesää aloittamaan tämän "dietin" monta kertaa uudestaan. Mutta ainakinpa tiedän mitä muutoksia vaatii että tiputan painoa ja missä ajassa (ei edes paljoa muutoksia). Toinen hyvä tekosyy miksi morsiuspukua pitäisi sovittaa on ettei toinen kaasoista ole pukua nähnyt. :> Täytyy sopia kaason kanssa puvun sovitus lähelle tulevaisuuteen. ;D Mutta nyt kyllä alan nukkumaan että jaksan aamulla lähteä pirteänä juoksemaan reikäpallon perään. :) ÖITÄ!

Haasteet

Olen tässä pohtinut että olisiko minusta haastamaan itseäni kiinteytymiseen/laihtumiseen. Hmm. Nyt kun vielä on aikaa melko paljon nämä elämäntapamuutos laihdutus/kiinteyttämiset olisi mahdollista toteuttaa, mutta kun taas on mahdollista myös vielä moneen kertaan epäonnistua ja aloittaa uudestaan. ;D Otin alkuvuodesta ensiaskeleeni elämäntapamuutokseen, eli lopetin tupakoinnin lähes kymmenen vuoden jälkeen.

Tämä muutos lähti käyntiin sulhasesta, joka oli lyönyt kaverinsa kanssa vetoa pystyvänsä lopettamaan. Heidän innoittaminaan myös minä lopetin, eli 23.1.2012. Savuttomana siis yli puoli vuotta. JES! Toivottavasti tässä pysytään. :) Tästä innoittuneena olen palkinnut itseäni käymällä säännöllisesti kasvohoidossa. Kun lopetin tupakoinnin aloin syömään kauheasti pastilleja ja salmiakkia (turkinpippuri). Onneksi olen päässyt siitä eroon kevät-kesä vaihteessa. Silloin aloin huolestua myös syömästäni annoskoosta, sekä suklaan syönnistä (suklaa kun on herkkuani).

Salibandy kausikin on alkamassa juuri. Teen vuorotyötä mikä vaikeuttaa reeneihin pääsyä ja olen huono lähtemään muutoin liikkeelle. Alku kesästä olin hieman ahkerampi kun kuljin lenkillä noin jokatoinen päivä. Välillä pyöräillen, juosten (jota muuten en ole ennen tehnyt) tai rullaluistellen. Mutta olen ehtinyt kesän aikana kovastikin laiskistua. :/ Pari viikkoa sitten aloitin syömistottumus haasteen eli:
1. aamusin olen syönyt kaurapuuron (sekaan laittanut raejuustoa),
2. välipaloja olen syönyt pitkin päivää välipalat ovat olleen yleensä hedelmiä,
3. lämpimän ruoan annoskokoa olen pienentänyt.
4. Ja viimeinen muutokseni ruoan suhteen on ollut suklaa, eli karkkipäivä on ollut lauantaisin. Karkkipäivä on minulle varmasti se vaikein asia jatkossa, nyt kuitenkin aina kun on ollut se karkkipäivä olen ollut kummissani että kun olen hieman suklaata syönyt ei minua ole enempää edes haluttanut. :S
MUTTA nyt kun olen tätä pari viikkoa tehnyt huomaan itsessäni jo laiskuuden, eli hedelmän syönti on jo nyt vähentynyt. :S Ja vuorotyössä minulle ongelmia aiheuttaa että jos mennessäni iltatuuriin herään myöskin sen mukaan ja yötuurit ovat taas erilaisia päiviä, eli en saa syömistä säännöllistettyä. :/ Salibandy reenit ovat 2kertaa viikossa, mutta välillä on viikkoja kun sattuu juuri niille päiville iltavuoro. Tulevana viikonloppuna on ensimmäinen tämän kauden pelireissu, pitäkäähän siis peukut pystyssä. :)) Täytynee päivitellä parin viikonpäästä, mikä on haasteen tilanne. :) Eli joko olen kyllästynyt vahtimaan syömisiäni. ;D