Känkkäränkkö?

On se ihmeellistä tuo siivous! Yleensä saan paljon aikaiseksi ja idean että alan siivoamaan, kun joku asia kiukuttaa. Ja usein se kiukku oikein yltyy siivotessa!

Kuva täältä

Joskus vapaapäivinäni herään ajoissa klo 8:00 katsomaan lempi ohjelmani (Lemmen viemää) uusintaa televisiosta. On niin ihana heräillä pikku hiljaa sen jälkeen kun kulta on lähtenyt töihin, hipsutella olohuoneeseen ja käpertyä viltin mutkaan sohvan nurkkaan. Kun lopulta silmät eivät enää katso ristiin ja tuntuu että hieman on lämmennyt niin nousen laittamaan hieman aamupalaa ja keittämään kahvit. Aamut tuntuvat niin kotoisilta kun saan katsoa televisiosta lempiohjelmaani ja yhtä aikaa syödä aamupalani. :) Mutta näitä virkeitä aamuja on ihan liian vähän! :) Usein jatkan myös uniani vielä paljon pidempään. Tänään oli kuitenkin juuri sellainen ihana koitoisa aamu ja tunsin olevani voimissani. Kun ohjelma loppui aloin iloisin mielin nakkelemaan makuuhuoneen petivaatteet pihalle ja tekemään makuuhuoneeseen suursiivousta ja järjestyksen vaihtoa. Pikku hiljaa se sieltä sitten hiipi ja kohta huomasin että mielessäni kiroilin kauheata vauhtia, kun J:llä on taas vaatteita pitkin poikin lattioita ja mitä täälläkin on ja täällä... Siis se kiukku hiipi niin salakavalasti ja minusta tuntui että olisin voinut melkein nakella pihalle kaikki J:n lattialle jättämät tavarat. GRRRR. Minä päätin että J saa kuulla ettei ole tehnyt sitä eikä tätä eikä tuota. Mutta sitten se enkeli toisella hartialla onneksi astui mukaan kuvioon. Tajusin että mitäs minä oikein nyt alan näin kiukkuilemaan, että jos jatkan tätä sykkeen kohotusta pilaan ensin oman päiväni ja sitten vielä toisen päivän. Sitten olo tuntui jo paljon keveämmältä. :) Täytyy kyllä myöntää että se kiukunpurkaus mikä sisällä velloi teki ihan terää. Ja kun J pääsi iltapäivällä töistä huomautin, että olin nostellut hänen "ylimääräiset" lattialla lojuneet tavarat kasaan niin katsokoon minne mikäkin kuuluu ja lähdimme hyvässä hengessä ja sovussa syömään ystävien kanssa kiinalaiseen ravintolaan.

Tunsin myöhemmin voiton riemua siitä että en kuitenkaan kiukutellut J:lle. Olen aika taitava kiukuttelemaan ja tällä kertaa en purkanut sitä. Hyvä minä!

Kuva täältä

Huomenna lähdemme joukkueen kanssa kohtaamaan seuraavat vastustajat, jospa tästä voittajan tunteesta olisi jotain rippeitä jäljellä vielä huomennakin. Pelit sujuisivat paremmin kun on hyvä fiilis. :)

Juttelin ystäväni kanssa tästä kalori projektistamme mikä J:n kanssa on. Hän kun tietää niistä jutuista enempi kuin minä. Sain muutaman lehden, joista katsoa reseptejä kevyempiin ruokiin, JES! Ja hieman myöskin valistusta että rasvaakin täytyy syödä, mutta valita niitä hyviä rasvoja. :) Tällä viikolla olen seurannut mitä suuhuni pistän ja käynyt puntarillakin toteamassa että parempaan suuntaan menään. Pitkästä aikaa olen päässyt sen tavoitteen alle, jolloin minulla on hyvä tunne. Ystäväni ehdottikin että nyt olisi hyvä käydä sovittamassa pukua, jotta tietäisin onko puku passelin kokoinen jos painaisin ensi kesänä tämän verran. Eihän tämä kuitenkaan pysyvää ole tämä painon tippuminen ehdin ennen ensi kesää aloittamaan tämän "dietin" monta kertaa uudestaan. Mutta ainakinpa tiedän mitä muutoksia vaatii että tiputan painoa ja missä ajassa (ei edes paljoa muutoksia). Toinen hyvä tekosyy miksi morsiuspukua pitäisi sovittaa on ettei toinen kaasoista ole pukua nähnyt. :> Täytyy sopia kaason kanssa puvun sovitus lähelle tulevaisuuteen. ;D Mutta nyt kyllä alan nukkumaan että jaksan aamulla lähteä pirteänä juoksemaan reikäpallon perään. :) ÖITÄ!