Onnellinen morsio!

Oi ihanaa, tänään on tapahtunut niiin paljon ihania juttuja että nukkumaan on mukava ruveta! :) Aamulla menin kaasoni luokse ja hän auttoi minua tekemään kutsukortteihin pieniä muutostöitä. Kutsuissa on menossa tällä hetkellä varmastikin kolmas versio nyt. :D Mutta nyt olen niihin tyytyväinen. Aina on ollut pieniä asioita mitä on pitänyt muuttaa tai no viimeisin asia ei ollut ihan niinkään pieni. Meillä nimittäin on kaikki 58kpl kutsun kannet valmiit, mutta sisusta tekstit alun perin tein niin että kun oli tekstit tulostanut polttelin reunat+leimailin ym. Mutta ne olivat liian synkännäköiset, joten nyt juuri kun alkaa olla aika haaveilla pikkuhiljaa kutsujen lähettämisestä päätin että sisuksiin tulostetaan uudet tekstit ja revitään vanhat pois. Nyt ne kuitenkin ovat meidän näköiset!!!! :) Ja tuosta 58kappaleesta enää jäljellä on noin 12kpl, joiden sisustat pitää repiä ja uudet teippailla. Ja sovimme jo että ensiviikolla jatkamme yhdessä. On kyllä silti ollut paljon mukavempi tehdä yhdessä, sillä yksin kun niitä kortteja on väsäillyt on ollut välillä niiin hermostunut ja ideoita/parempia vaihtoehtoja ei ole tullut mieleen. :) Kuvaa luvassa sitten toukokuun alussa. :)

Tänään myöskin olen innoissani seurannut että morsiustyttöjen mekot ovat kohta minulla. Ja itseasiassa "postimies" oli jättänyt ne meidän oven taakse minun ollessa kaasoni luona kylässä. Olen todella onnellinen että sain mekot jo tänään, hieman kyllä silti ihmetyttää että paketin tuoja oli jättänyt paketin oven eteen. Mutta no mekot kuitenkin ovat minulla!!! :) Ja nyt sitten julkaisen kuvan niistä söpöstyksistä. :) Ikävää että minulla ei ole nyt laittaa mekon todellista väriä, kun otan tämän kuvan Light in the boxin sivuilta. Mutta pistän teille vielä paremman kuvan myöhemmin. :)

 Elikkä todellisuudessa mekko on valkoinen. Toiselle morsiuneidolle äitini hieman muokkailee mekkoa. Ja tuohon vyöhön olisi tarkoitus laittaa viininpunainen kukka/ruusuke. :) Lisäksi meillä on ne rusettipinnit morsiustytöille, muutoin koruja ei ole tarkoitus hankkia. :)

Ja ylläolevat kengät oli myös tytöille tilattu. Kuva hieman vääristää taittumaan vihreäksi kenkää, mutta todellisuudessa kyllä se valkoinen on. :) Ikävä kyllä toiselle morsiustytöistä kenkä oli liian ahdas, mutta ajattelimme ostaa valkoiset balleriinat ja irroittaa yllä olevien kenkien rusestit niihin kiinni. Ja tadaa asia ratkesi sillä. :) Voin sitten jollekin alkaa "kaupittelemaan" nuita 34 kokosia kenkiä. :DD Tuohonhan voi liimata millaisen kukan/rusetin tai minkä vain rusetin kohdalle. :D Ikävää että ei kyllä tule nyt mieleen ketän sen ikäistä tyttö häävierasta jolle nämä voisi antaa. :/ Mutta olen kyllä tyytyväinen! :)

Ja sitten vielä se viimeinen MUTTEI vähäisin morsianta tänään ilostuttanut asia! Otin tänään itseäni niskasta kiinni ja soitin nuoruus ajan parhaalle ystävälleni, jonka kanssa emme ole olleen kunnolla yhteyksissä 2011-2012 vuoden vaihteen jälkeen (ehkä oli myöskin hieman räikyvä ilta). Ja myöhemmin tuntui ikävältä. :/ Soitin kyllä vuosi sitten keväällä ja olimme jonkun kerran tässä välissä yhteyksissä kun hän tuli kotipaikkakunnalla käymään, mutta meidän aikataulut eivät sitten millään täsmänneet yhteen että olisimme nähnyt. :(( Olen muutoinkin huono yhteyden pitäjä, mutta kaikki tämä nosti rimaa soittaa hänelle. Lisäksi hänen raskaudestaan luin Facebookista (kun hänen raskautensa oli jo pitkällä), tajusin silloin että emme pidä tarpeeksi yhteyttä. Mutta tuntui että on muka liian myöhäistä korjata asiaa. Harvemmin olemme silti muutoinkin nähneet, sillä hän muutti yläasteen jälkeen toiselle paikkakunnalle 200km päähän. Silloin vielä jonkun kerran näimme, mutta nyt hän asuu Helsingin lähettyvillä joten täältä pohjoisesta sinne on matkaa niin hemmetin paljon. :( Hän synnytti 7viikkoa sitten pojan ja silloinkaan en vain saanut itseäni soittamaan hänelle. Vaan onnittelin FACEBOOKISSA!!! Ajatelkaa!!! Tiedän, olen huono ystävä!! Asiat eivät vain ole menneet niinkuin joskus nuorena toivoi ja ajatteli.  Näin hänestä unta muutama päivä aikaisemmin ja uni on ollut mielessäni varmastikin joka päivä. Tänään sitten LOPULTAKIN päätin että nyt riitti ja soitin hänelle!!! IHANAA!! Tuttu ääni vastasi niinkuin aina ennenkin "toinen", hyvä ettei kyynel vierähtänyt poskelle. Enkä edes osannut "jännittää" hänelle puhumista, vaan sanat tulivat suusta niinkuin aina ennenkin. Sain onniteltua pojan saannista ja kerrottua häistä. Ja nyt tuntuu niin typerältä että miksi ihmeessä minulla oli alunperin kysymysmerkki hänen perässään että lähetänkö kutsun, SIIS TOTTAKAI MINÄ LÄHETÄN!!! Nyt nolottaa ja tuntuu niin ihanalta että soitin hänelle. Toivon todella ettei hän kanna kaunaa minulle kun en aijemmin ole hänelle soittanut, ettei hän ole päässyt jakamaan kanssani niitä raskauden tuottamia iloja ja synnyttämisen jännitystä. Onneksi hänellä on silti olemassa paljon myös muita ystäviä ja perhe, joka varmasti tukee häntä täysin!!! <3

Ja vielä päivityksenä, soitin hänelle vielä uudelleen kun se kyynel nyt oikeasti vierähti poskelle! Pyysin anteeksi, on kyllä niin ihana kuulla hänen äänensä. Ja uskaltaa kertoa mitä oikeasti tuntee! Hän tuntee kuintenkin minut ihan läpikotaisin. Nyt kyllä on niin onnellinen olo, että tähän on hyvä lopettaa! :)

Täältä